J.Laihi

Ultra Bra-yhtyeen kauniit stemmat kaikuivat kuuroille korville tänään.
Eilen mietin vielä teknologista singulariteettia ja sen vaikutusta ihmiskuntaan, mutta tänään minua on oudoksuttanut ja kyrsinyt ihmisten suhtautuminen tiettyihin asioihin, joita luettelen seuraavaksi. Teksti on tajunnanvirtaa. Jos näiden aineiden tyrmääminen loukkaa sinua, ansaitset tulla loukatuksi. Tämä on objektiivista.

Liputus.

Miksi minun pitää nousta aivan saatanan aikaisin hinaamaan jotain vitun kangasriepua salkoon? Kysynpähän vain. Ensinnäkään, kyse ei ole siitä, etten kokisi mitään päivää liputuksen arvoiseksi. Tämä ei siis tarkoita sitä, etten kunnioittaisi näitä virallisia liputuspäiviä. En vain pidä itse liputusta MINKÄÄN arvoisena. Miksei tätä hommaa voisi hoitaa se ihmisryhmä, joka kokee asian merkittävänä? Eihän se käy laatuun, koska täällä minun taloyhtiössäni (ja kuulemma monessa, monessa muussakin paikassa) tästä hommasta vuorotellaan kuukausittain. Jos unohtaa liputtaa, siitä huomautetaan joko kirjallisella tai sitten suullisella varoituksella. Hauskaa, eikös? On se kummallista, että ihmiset pakotetaan osoittamaan kunnioitusta. Milloin tällaisella menettelytavalla on saavutettu aitoa kunnioitusta ja positiivinen ilmapiiri? Olkoon tuo polyesteripalanen vaikka kuinka merkittävä symboli itsenäisyydestämme ja omavaraisuudestamme - minun ylpeyteni ja kunnioitukseni ei todellakaan riipu siitä, mitä vittua tuolla lipputangon huipussa liehuu tiettyinä päivinä. Asia on hieman uskontoon verrattavissa: minua ei kinnosta pätkääkään, käyvätkö ihmiset kirkossa ja että pitävätkö he sitä tärkeänä vai eivät, kunhan eivät minua sinne pakota.

Tämä ei tietenkään vielä riitä. Menee asian sivusta, mutta itse Suomen lippua koskeva lainsäädäntö on mielenkiintoista luettavaa.

"Joka julkisesti turmelee Suomen lipun tai käyttää sitä epäkunnioittavasti taikka luvattomasti ottaa paikaltaan yleisesti nähtäville asetetun Suomen lipun, on tuomittava Suomen lipun häpäisemisestä sakkoon."

Haluaisin kysyä: mikä ihme tulkitaan epäkunnioittavaksi käytökseksi ja mikä on turmelemista? Miksei lippua saisi polttaa ihan vain tämän polttamisen sallivan perustuslaillisen vapauden nimeen? Ai niin, sellaista vapautta ei meillä täällä ole. By the way, sakkorangaistusta saa kuulemma myös Raamatun häpäisemisestä, joten uskontoon vertaaminen ei tyssää vieläkään. Noh, eivät nämä ole ensimmäisiä kertoja, jolloin valtio ja muut tahot kertovat meille, miten meidän tulee käyttäytyä ja jopa keskustella. Tulette varmasti jossain vaiheessa elämäänne törmäämään ihanan humanistiseen moraalinatsiin, jonka mukaan juuri Sinun puhetyylisi on "hyvän maun vastaista". Gotta love it.

Homma menee hauskemmaksi: Jos aikoo hankkia uuden Suomen lipun ja heittää vanhan menemään, niin vanha lippu pitää paloitella osiin ja olisi kuulemma myös hyvä laittaa lipun eri palat eri roskapusseihin, jotta kukaan ei voisi tunnistaa näiden palojen olevan Suomen lipusta, koska sehän olisi häväistys!

Seriously, what the bleep?

Insesti.

Seksuaalinen kanssakäyminen lähisukulaisten kesken on määritetty rikoslaissa rangaistavaksi teoksi.

Kuvittele ihminen harrastamassa seksiä lähisukulaisen kanssa. Ällöttääkö? Minua ainakin. En kuitenkaan osaa perustella tunnettani järjellä. En ikinä kykenisi itse toteuttamaan tätä, mutta kuka minä olen sanomaan, mitä ihmiset eivät saisi tehdä, vaikka molemmat osapuolet olisivat suostuvaisia sekä tietoisia tapahtuvasta? En kukaan. On selvää, että tutkimusten mukaan suuri osa insestin harjoittajista on traumaattisia ihmisiä, joilla insesti ilmenee häiriökäyttäytymisenä, mutta meidän on hyväksyttävä, että maailmasta löytyy PALJON veljiä ja siskoja, jotka elävät onnellista elämää keskinäisessä parisuhteessa, ja me kiellämme tämän rakkauden toteuttamisen. Kyllä valtaosa näistä pilluhaukkahumanisteistamme hyväksyy homoliitot, mutta odotetaanpas vain kun päästään puhumaan insestistä, niin suvaitsevaisuuspointsit tippuvat. Hävetkää.

Avoimet suhteet.

Ymmärtääkö kukaan, mitä tämä sana tarkoittaa? Ei, avoin suhde ei tarkoita sitä, että ihminen voi huoletta panna ketä huvittaa, vaikka seurustelisi. Tässä on tiivistettynä kyse siitä, että hyväksytään se luonnollinen tosiasia, että toista ihmistä ei voi omistaa koskaan täysin kokonaan. Jos ihmisestä tuntuu, että nyt kaipaisin jonkun toisen seuraa syvällisesti, niin tunne asiasta säilyy huolimatta siitä, hyväksyykö seurustelukumppani sitä tunnetta. Tämän faktan kieltäminen tuntuu aivan käsittämättömältä seikalta, mikä vaivaa suljettuja suhteita. Avoimet suhteet tuomitaan pääosin patriarkaalisen polygamian vuoksi, jota toteutetaan mm. lähi-idässä. Hmm, sama asia kuin tuomitsisi kaiken musiikin MC Hammerin matskun perusteella, just brilliant!

Asioita pitää sulkea mielestään ja rehellisyyskin usein horjuu. Lisäksi, mikä ihme saa ihmiselle aikaan niin kapeakatseisen pinnan, että hän voi olla syvällisellä ja rakastavalla tasolla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan? Kyllä, joillekin se riittää - yhtä lailla kuin elämä ilman mitään kokemuksia paremmasta. Miljoonat ihmiset todistavat sen uskomattoman ilmiön puolesta, että ei ihan oikeasti tarvitse _elää_ voidakseen kuolla: kävelevät zombeina töihin, sieltä kauppaan ja siitä kotiin. Perinteiset rutiinit toteutetaan ja sitten herätään seuraavaan päivään. Jee-jee. Eipä tällaisessa elämässä edes voi keksiä parempaa, kun ei anna itselleen ymmärrystä ja perspektiiviä siitä, että voisi kokea jotain päräyttävää. Huhhuh.

Jatkan tilitystä. Nyt tuntuu siltä, että lopetan toistaiseksi tähän. Peace.